keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Syytä epäillä

Kun olet habitukseltasi erilainen kulkija, voi poliisi tulla kyselemään tyhmiä.
Tietenkin ensimmäinen kysymys koskee papereita, mutta niitähän ei Suomen kansalaisen ole pakko kantaa mukanaan. Seuraavaksi poliisi haluaakin tutkia kansalaisen taskut ja kantamukset. Kansalainen kieltäytyy, vedoten perustuslaillisiin oikeuksiinsa, turhaan. Joissakin tapauksissa on löydetty "huumausaineita" ja tehty ratsia kansalaisen kotiin, ilman oikeuteen johtavia toimenpiteitä, mutta silti tärvätty ihmiselämä. Useissa muissa tapauksissa on vain tyydytty rikkomaan ihmisoikeuksia hieman vähäisemmissä määrissä. Kytille vaan tiedoksi, että ne suurimmat rikokset ovat pukujengien tekosia.
Tässä tekstissä ei ole linkkejä, jos sellaisia löytyy, syyttäkää googlea.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kun ei ole mitään, ei ole myöskään mitään menetettävää.

Joskus muinoin sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Se olikin silloin joskus niihin aikoihin, jolloin yhteiskunta huolehti heikoimmistaan.
Nyt saamme lukea, kuinka mm. köyhyys periytyy sukupolvelta toiselle, kuinka tuotanto siirretään halvempiin maihin, kuinka köyhiä kuritetaan lisää.
Syyllistämällä työttömät saadaan moraalinen oikeutus kurittaa näitä yhteiskunnan loisia kovalla kädellä, jolloin uhrien kurimus vain syvenee. Jossakin vaiheessa tulee se piste, että "kurjalisto" huomaa, ettei ole enää mitään menetettävää, henkiriepukin on halpa, joten toimeen on tartuttava.
Siinä epätoivossa se halpa henkiriepu ei välttämättä ole oma, mutta kyllä välttämätön uhraus.

Nykyinen politiikka suosii juuri tällaista suuntautumista, sillä oman maan kansalaiset eivät koe tulleensa kuulluiksi poliittisissa päätöstenteoissa, joiden vaikutus on musertava suurimmalle osalle kansalaisista. ALV:n nosto, osinkoverojen laskeminen, inflaatio ja ostovoiman heikkeneminen etenkin pienituloisilta vie sen vähänkin.

Kohta ei ole mitään.
Kohta ei ole mitään menetettävääkään.
Kohta on paljon niitä, jotka menettävät sen vähänkin.
Mitä voi odottaa, jos ei ole mitään menetettävää, kun ne on jo viety?
Uutisia odotellessa valmistaudun sotaan, sillä sehän tässä taitaa olla tulossa.
"Si vis pacem, para bellum"
Nyrkki silmään tämän sitaatin myötä, sillä ainahan "valkoisilla" on strategia niskoittelevia "punaisia" vastaan. Palkaton pakkotyö, alkajaisiksi...
Kaikkea tuollaista paskaa ei pidä sietää.
Kiristäkää ja holhotkaa lisää, Pohjois-Korea saa ottaa pian oppia Suomen onnen kultamaasta. Ihanneyhteiskunta, joo. Ja kohtapuoliinhan ei ole mitään menetettävää, vapauskin on jo työttömiltä riistetty.
Kyllä sen tietää, mihin tämä johtaa. Helvetinmoiseen pahoinvointiyhteiskuntaan.
Ei mutta, mehän elämme jo sellaisessa...

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Hylätyn arkinen tarina.

Uutta ei tässä tarinassa liene mikään, sama touhu on jatkunut vuosikymmeniä. Lastensuojelun nimissä on tuhottu niin monta elämää ja tulevaisuutta, ettei siitä voi ilman vahvaa vihantunnetta puhua. Kerronkin tässä yhden tapauksen. (Nimet toki muutettu syyllisten suojelemiseksi) 60~70-luvun taitteissa... Juho syntyi monilapsiseen perheeseen avioerokriisin aikaan, äidillä päihderiippovuus ja isä vuorotyössä. Lapset sijoitettiin laitoksiin, kuka minnekin, epämääräisiksi ajoiksi, vailla tietoa mahdollisesta kotiinpääsystä. Välillä Juho oli isänsä luona, välillä äidillään, välillä laitoksissa. Niin kului Juhon lapsuus pallotellessa, kunnes murrosiän kynnyksellä kaiketi oli parempi laitostaa nuori mies ennen miehistymistä. Juhon saavuttaessa täysi-ikäisyyden oli edessä sangen kivinen tie. Osoite sosiaalitoimistoon ja kehotus etsiä asuntolapaikka. Laitoksen asukkina palkasta otetut pakkosäästöön laitetut varat oli sosiaaliviraston hyväksymä kasvattamo varastanut. Huonetoveriksi hän sai vanhan epileptikon, joka sai säännöllisesti kohtauksia. Juho yritti parhaansa elääkseen sellaista elämää, vuorotyötä, epileptinen kämppäkaveri ja siitä ilosta maksaa 120Mk/vrk. Huonostihan siinä kävi. Nykyään syrjäytetyksi itsensä tunteva Juho ei anna nykyiselle yhteiskunnalle arvoa. En ihmettele, jos yhteiskunta kohtelee näin lapsiaan, niin mitähän saamme odottaa tulevaisuudessa?

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kieltolaki kunniaan?

Raittiustyön nimissä on tämän maan päihdekulttuuri mädätetty holhouksenalaisten apinoiden tarpeita vastaavaksi. Muista kuin lain sallimista päihteistä tulee puhua huumeina, poikkeuksena tietenkin lääkärien määräämät kemialliset ateriankorvikkeet. Aikoinaan saatiin luotua viinakartellit ja salakuljetusringit kieltolain voimin, sehän varmasti nosti kansantalouden huippulukemiin, korpipolttoiset ja pikavenepirtu tekivät kauppansa... Historiasta varmasti osaatte etsiä esimerkkejä, toisin kuin ylväs edustajistomme. Kovin kummastuttaa jo nykyinen "09:00-21:00"-hyssäläpykämä. Jos mietoja alkoholijuomia (keskiolut yms.) saisi ympäri vuorokauden, ei olisi "vähän ennen yhdeksän paniikkia"; oluen myynti loppuu, pakko ostaa yli oikean tarpeen... Voisi ostaa sen neljä olutta ja mennä kotiinsa katsomaan telkkarista uusinnan uusintaa uusintana, sitten kun se on nähty ja petytty ties monennenko kerran, voisi ottaa pienet happihyppelyt keskiolutkaupan kautta kotiin, eikä tarvitsisi kantaa laatikkokaupalla olutta ja harmeja kotiinsa. Vaan kun ei, hyssälät kaiketi haluavat lisää ongelmia. Muutetaan sen naapuriin vaikka telttailemaan. Jälkeenjääneet sanomattomat: Niistä toisista kieltolaeista sitten erikseen, aihetta on miltei liiankin kanssa.

Kuinka somalit löysivät Suomen?

En oikein usko paikallisen Kolumbuksen kuljeksineen sattumoisin näillä nurkilla, lähin meritiekin kulkee Tanskan ja Ruotsin välistä kapeahkoa väylää pitkin. Varsin karut ja luotaantyöntävät maisemat aukeavat sen kurimuksen ohittaneille väsyneille tutkimusmatkailijan silmille. Urheat matkailijamme eivät tulleetkaan lännestä, vaan idästä, tuosta ihmeiden maasta. Silloisessa lintukodossamme eivät tavalliset veronmaksajat tienneetkään, millaisia kyynmunia päästivätkään huseeraamaan hallitukseen. Moskovasta saapuneet sikäläisessä yliopistossa opiskelevat heput hakivat täältä turvapaikkaa... Siitä asti olemme saaneet nauttia epäonnistuneista valinnoista ministeritasolla ja sitämyöten arkielämässämmekin. Mutta pääkysymys kuuluu: Kuinka helvetissä ne löysivät tänne (ottaen huomioon maan sivistystason...) ja millä ihmeen rahoilla tänne asti pääsivät? Kuka täällä oikein haluaa kansan kahtiajakoa, tämähän sitä lietsoo, tuodaan maahanmuuttajia, jotta kansalaisten viha kohdistuu niihin, eikä pääasiaan, eli kusettaviin poliitikoihin. Niin, lähtisitkö sinä jonnekin huit saatanan helvettiin, jos tulee sota ja läheiset vaarassa? Minä lähtisin, läheiset mukanani, lähimpään suht omaa kulttuuria omaavaan sivistyneeksi itseään kutsuvaan maahan. Suomi senkuin valuu sivistysvaltiosta itsensä säälittäväksi irvikuvaksi. Tässäkin on alusta asti kustu silmään, eikä päättäjillä ole muka hajuakaan? Paljon on mätää, paiseita piilossa päätösten taustalla...

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kyseenalaista säästöä eli Kohteleeko yhteiskunta omaishoitajaa reilusti?

"Kohteleeko yhteiskunta omaishoitajaa reilusti? Jokainen omaishoidettava säästää kunnille 30 000 - 50 000 euroa joka vuosi, mutta keskimääräinen omaishoidontuki on vain 416 €/kk (miinus verot). Se on vähemmän kuin toimeentulotuen perusosa! Esim. vuonna 2010 tukimaksuja maksetiin vuodessa noin 155 miljoonaa euroa eli noin 5 000 euroa per omaishoitaja vuodessa. Jos kaikki laitoshoidon tarpeessa olevat olisivat laitoksissa, lasku olisi silloin 1,2 miljardia euroa vuodessa. Arviolta yli 10.000 laitospaikkaa jää vuosittain vapaaksi omaishoitajien työpanoksen ansiosta. Omaishoidon on arvioitu tuottavan kustannussäästöä jopa noin 2 miljardia euroa vuositasolla. Omaishoidon kustannukset ovat vain kuudesosa laitoshoidon kustannuksista. Hoito vaatii kokoaikaista läsnäoloa. Työaika on siis 24 tuntia vuorokaudessa eli kolme 7,5 tunnin työvuoroa ja sen lisäksi puolitoista tuntia ylityötä. Omaishoitaja tekee siis viikossa enemmän työvuoroja kuin normaali palkansaaja kuukaudessa. Työ on hyvin stressaavaa. Jos omaishoitaja velvoitetaan hoitamaan läheistään ympäri vuorokauden 300 euron palkkiolla, on kohtuus ylitetty. Palkkion tulee olla vähintään yhtä suuri kuin Suomessa yleisesti maksettava vähimmäispalkka eli 5,55 euroa tunnilta. Jos lasketaan, että omaishoitajan tulisi saada nukkua vähintään 8 tuntia keskeytyksettä, jää työaikaa vuorokaudessa silti 16 tuntia. Nyt jos lähdetään laskemaan näistä tunneista syntyvää kuukausipalkkaa minimipalkan mukaan, tekisi se 2464 euroa. Aika kaukana ollaan siis tuon nykyisen palkkiojärjestelmän kanssa. Ja jos kunnalta sattuu loppumaan määrärahat vaikka kesäkuussa, ei omaishoitaja saa loppuvuonna latiakaan. Kunnan taloustilanteen ollessa heikompi, säästää kunnat omaishoitajien kustannuksella supistaen siihen suunnattuja määrärahoja. Kunnat kun nimittäin eivät ole velvoitettuja maksamaan omaishoidosta. Omaishoidon tuki ei olekaan mikään varma tulonlähde, jonka varaan voi laskea." ----- Kyseinen teksti ei ole omaani, mutta faktat ovat helposti tarkistettavissa. Jos yhteiskunta haluaisi todellakin säästää, niin maksamalla omaishoitajille edes kulut kattavaa korvausta kotihoidosta. Omaishoito on työtä 24/7 vailla viikonloppuvapaita tai muita lakisääteisiä etuuksia. Omaishoitaja ei saa ikälisiä tai TES:n mukaista palkkaa, ainoastaan pienen "korvauksen", josta maksetaan vero. Sillä summalla, jota omaishoitajille maksetaan kuukaudessa, olisi hoidettava puoli vuorokautta laitoksessa, ilman hoitoa ja ruokaa laiminlyötynä kauhtuneena ja kiusallisenas seinäruusuna. Näin meillä hyvinvointivaltiossa. Eduskunta laitoshoitoon ja heti! Tähän lopuksi vielä liitän täysistunnon pöytäkirjan (Laki omaishoidon tuesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta. Lakialoite)