maanantai 28. lokakuuta 2013

Liikennekulttuuri maassamme?

Täällä keskitymme lähinnä suojatiesääntörikkomuksiin. Tulkaa ja tykätkää.



Korppikin raakkuu jossakin vaiheessa asiastä, nyt annan SuPon puhua vuorollaan.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Osallistava sosiaaliturva

Juuri ja juuri tulee tuolla 477€/kk toimeen pääkaupunkiseudulla. Tukia leikattaessa tulisikin ottaa huomioon mahdolliset seuraamukset.
Mikäli moinen kohdalleni osuisi, joutuisin täyttämään ravintovajeeni rikolliseksi määritellyin keinoin; näpistämällä kaupoista elintarvikkeita.
Tietenkin kiistäisin osuuteni vedoten pakottamisenkaltaiseen yllytykseen, jonka takana on sama firma, jonka hommissa lainvartijatkin ovat.
Vaatisin saada tämän kirjatuksi rangaistusvaatimukseeni.
Tällaisilla toimenpiteillä valtio suorastaan yllyttää rikokseen.

-Kiristät siis yhteiskunnalta rahaa uhkaamalla sitä rikoksilla ellet rahaa saa?

-Vai kiristääkö yhteiskunta minua pakkotöillä?

Lainaan tässä Saku Timosen tekstiä:

"KKO:n linjausta soveltaen kyseessä on rikoksesta annettavaan rangaistukseen rinnastettava seuraamus.
ILO:n pakkotyötä koskevan yleissopimuksen mukaan pakkotyö on kaikenlaista työtä tai palvelusta,
jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltain henkilöltä ja johon henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut.
Hallinnollisessa järjestyksessä määrätty tukien alentaminen on rangaistukseen rinnastettava seuraamus.
Suomessa on siis ollut yleissopimuksen vastainen tilanne jo vuodesta 2006 ja nyt sitä aiotaan laajentaa."


Osallistava sosiaaliturva on kaunisteltu nimitys pakkotyöstä, pakkotyö taas orjuuden synonyymi.
Osallistavan sosiaaliturvan toimet täyttävät ihmisoikeusloukkauksen tunnusmerkit.
Samalla se sotii Suomen perustuslakia vastaan. Niin juu, eihän Suomen perustuslakia enää ole, sitä siis ei tarvitse noudattaa.
Sitäpaitsi perustuslakia on muutettu vaivihkaa useaan otteeseen kansalaisten tietämättä, heikentäen kansalaisten oikeuksia.
Tuollainen räikeän osoitteleva, syyllistävä ja syrjivä työttömien ja syrjäytyneiden kohtelu ei täytä sivistysvaltion tunnusmerkkejä,
jollaista kuvaa päättäjämme niin kovasti tahtovat maailmalle välittää.
Jos ne minut pakkotöihin laittavat, otan sen henkilökohtaisesti ja suutun. Tulen tekemään mahdollisimman paljon vahinkoa.
Tulen antamaan takaisin moninkertaisesti kokemani vääryyden. Kehotankin kaikkia kaltoinkohdeltuja suuttumaan,
ottamaan sen henkilökohtaisena loukkauksena, sillä lait eivät ole puolellamme.
Riipikää oikeus heikäläisiltä, osoittakaa, että ette ole karjaa. SUUTTUKAA SYSTEEMILLE!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Omituinen lainsäädäntö.

Virkakoneistolla on erinäisiä oikeuksia, liittymättä rikosikeudellisiin syihin.
Jopa rikollisilla on oikeuksia tilitietojen osalta. Niitä ei saa urkkia, ellei oikeus anna lupaa.

Erinäisiin oikeuksiin kuuluvat toimeentulotukea hakevien ihmisten tilitietojen selvittäminen. (Niihin ei tarvitse oikeuden lupaa.)

Silti pitää ne tiliotteet tulostaa (omalla kustannuksellaan), veroverrokkiotteet (koneeltansa ne näkevät nämäkin) toimittaa.
No, kun kerran vaaditaan, niin toimitanhan minä papereita. Kolmin kappalein, sopivasti sekoitettuna ja höystettynä kestityskuitein.
Mukana myös mausteita.
Perään syntyperäisenä kansalaisena oikeutta tasaveroiseen kohteluun.
Seuraavaksi täytynee kysellä oikeuksiensa perään asein ja astaloin.
Sitäkö halutaan?
Antakaamme sitten niile sitä, mitä he haluavat.
Syvä halveksunta. Irti tuosta paskasta.
Laki ei ole meidän puolellamme,
miksi me siis noudattaisimme lakia,
joka turvaa pääoman, mutta ei ihmisen omaa päätä?
Olemmeko vain paimennettavaa vaalikarjaa, pääoman kahleissa?
Ne haluavat niin, mutta Korppi ei suostu.
Nokkikaa kanssani kahleet pois ihmisyyden tieltä.
Siivekkäitä ja nisäkkäitä unohtamatta.

torstai 8. elokuuta 2013

Mitä on vastikkeeton sosiaaliturva?

Aivopieruja satelee: "Risikko tarkentaa STT:lle, että järjestelmää pitäisi muuttaa siten, että työikäisen ja työkykyisen sosiaaliturvan saajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan.

– Ajatuksena on, että nuorisotakuun ajatus laajennettaisiin koskemaan kaikkia työikäisiä ja työkykyisiä. Tällä muutoksella voitaisiin päästä osallistuvaan sosiaaliturvaan, joka ehkäisee syrjäytymistä. Mutta on selvää, että esimerkiksi sairas tai vammautunut ei voi olla työssä, ministeri linjaa.
"

Odottaisin ministeriltä selvitystä, mikä on syrjäytymistä ja mikä syrjäyttämistä.
Korpin sulat pörhistyivät, sillä syrjäyttäminen on ainakin yksi tapa sosiaalivaltion kansalaisensa alistaa jo lapsuudesta alkaen.

Raakun tositarinan:
Potra poika syntyi riitaisaan kotiin sisaruskatraan seuraksi, isä vuorotyössä, äiti juoppo, joka toi kotiin mitä kummalisimpia hiippareita. Erohan siitä ennenpitkää seurasi, lapset laitoksiin tai ties minne odottelemaan päätöksiä huoltajuudesta. Palloksi he tunsivat itsensä täysin käsittämättömässä pelissä, jossa säännöt muuttuivat alinomaa, eikä turvaa ollut missään.
Näin lapsuus kului varsin vaihtelevissa maisemissa, kunnes lopulta päätyi äitinsä hoteisiin.
Isäpuolen hyväksikäyttämä poika alkoi oireilla, kunnes päätyi lastenkotiin. Pojalle se oli helpotus; ei enää hyväksikäyttävää isäpuolta ja syyllistävää äitiä.
Vaan laitoselämä ei ollutkaan ytään sen auvoisempaa, leipääntyneet työntekijät ja muiden nuorten kiusaaminen teki elämästä helvetin. Poika alkoi käyttämään päihteitä päästäkseen irti jokapäiväisestä helvetistä. Seurauksena lähetettiin maalle "koulukotiin", jossa työntekijät kavalsivat pojan säästöt ja täysi-ikäisyyden saavutettuaan lastensuojeluvirasto sanoi vastuun irti ja lähetti pojan Sahaajankadun asuntolaan. (1990-luvun alussa alkoholisoituneiden yömaja) Pojalla oli työpaikka, kaksivuorotyö, mutta olosuhteet tekivät työnteon mahdottomaksi.
Asuntojonossa hakemus, jonossa noin 10 000;s hakija, ei toivoa asunnosta, eikä asuntolassa voinut olla. Poika alkoholisoitui ja ajautui rikoskierteeseen; kukaan ei anna työtä, ellei ole osoitetta, asuntoa ei saa ellei ole töitä, rikos tuntui kannattavan, koska ei ollut mitään menetettävää.
Poika yritti viimeiseen asti, mutta lopulta yksi oljenkorsi oli liikaa. Se oli yhteiskunnan täydellinen piittaamattomuus nuoren ahdingosta.
Tämän piittaamattomuuden satoa tulemme lähitulevaisuudessa korjaamaan tilastoissa.
Tarinan poika on yhä hengissä, eikä voine pojaksi sanoa, mutta ilmaistyöstä kieltäytyy jyrkästi. Sanojaan siteeraten:
"Jos tää yhteiskunta on mulle mitään antanut, niin suuren vitutuksen siitä, etten syntynyt Urpilaisesta."
Eikä tarinan mieheksi kasvaneella pojalla taida näiden "uudistusten" jälkeen olla enää muuta menetettävää kuin henkensä.
Tapaus ei ole ikävä kyllä ainoa laatuaan tässä sivitysvaltioksi itseään kutsuvassa byrodiktatuurissa.
Rahaa kyllä varmasti riittää bensaan...
Kipinää odotellessa.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Nyt on viranomaisilla resursseja ja julmettu kiire hyödyntämään niitä.

Uutinen, taas

Hyvin ovat lääkefirmat ja jenkkipropaganda juurtuneet maahamme. Kannabiksesta on taas tullut puheen- ja paheksunnanaihe, kiitos korruptoituneen mediamme. Muutama puska maastossa saa poliisit, median ja kansalaiset varpailleen, vaikka metsässä on oikeitakin vaaroja. Rikotut viinapullot lienevät metsän ekosysteemin kannalta vaarattomampia? Jos astutkin vahingossa *hui, niin vaarallisen* kannabiskasvin päälle, saatako syvän, vertavuotavan haavan? Voiko siitä seurata tulehdus?
Kasvattamalla kannabiksensa itse ihmiset kitkevät osaltaan rikollisuutta, koska statuksensa tähden kannabis joudutaan hankkimaan pääsääntöisesti järjestäytyneen rikollisuuden kautta. Tavallisella pössyttelijälle ei ole resursseja järjestää isoja eriä saati jaella niitä. Näinollen tällainen kieltolainomainen toiminta tukee suoraan järjestäytynyttä rikollisuutta. Verratkaapa vaikka viinan kieltolakiin ja senjälkeisiin aikoihin.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Menneet ystävät.

Jokainen menettää ystävän, tärkeän ihmisen, ennenkuin itse lähtee viimeiselle matkalleen.
Elämä jatkuu, mutta olisi syytä välillä muistella menneitä ystäviään heidän hengessään.
Ikäviä uutisia satelee tuolta rintamalta, mutta nähdäkseni meidän muiden tulee elää ja pitää edesmenneiden ihmisten muisto elossa. Saatte korjata, mikäli katsotte näkemykseni vääräksi.
/*Kaipaan kuolleita ystäviäni, mutta mikään ei heitä takaisin tuo */

Syytä epäillä

Kun olet habitukseltasi erilainen kulkija, voi poliisi tulla kyselemään tyhmiä.
Tietenkin ensimmäinen kysymys koskee papereita, mutta niitähän ei Suomen kansalaisen ole pakko kantaa mukanaan. Seuraavaksi poliisi haluaakin tutkia kansalaisen taskut ja kantamukset. Kansalainen kieltäytyy, vedoten perustuslaillisiin oikeuksiinsa, turhaan. Joissakin tapauksissa on löydetty "huumausaineita" ja tehty ratsia kansalaisen kotiin, ilman oikeuteen johtavia toimenpiteitä, mutta silti tärvätty ihmiselämä. Useissa muissa tapauksissa on vain tyydytty rikkomaan ihmisoikeuksia hieman vähäisemmissä määrissä. Kytille vaan tiedoksi, että ne suurimmat rikokset ovat pukujengien tekosia.
Tässä tekstissä ei ole linkkejä, jos sellaisia löytyy, syyttäkää googlea.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kun ei ole mitään, ei ole myöskään mitään menetettävää.

Joskus muinoin sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Se olikin silloin joskus niihin aikoihin, jolloin yhteiskunta huolehti heikoimmistaan.
Nyt saamme lukea, kuinka mm. köyhyys periytyy sukupolvelta toiselle, kuinka tuotanto siirretään halvempiin maihin, kuinka köyhiä kuritetaan lisää.
Syyllistämällä työttömät saadaan moraalinen oikeutus kurittaa näitä yhteiskunnan loisia kovalla kädellä, jolloin uhrien kurimus vain syvenee. Jossakin vaiheessa tulee se piste, että "kurjalisto" huomaa, ettei ole enää mitään menetettävää, henkiriepukin on halpa, joten toimeen on tartuttava.
Siinä epätoivossa se halpa henkiriepu ei välttämättä ole oma, mutta kyllä välttämätön uhraus.

Nykyinen politiikka suosii juuri tällaista suuntautumista, sillä oman maan kansalaiset eivät koe tulleensa kuulluiksi poliittisissa päätöstenteoissa, joiden vaikutus on musertava suurimmalle osalle kansalaisista. ALV:n nosto, osinkoverojen laskeminen, inflaatio ja ostovoiman heikkeneminen etenkin pienituloisilta vie sen vähänkin.

Kohta ei ole mitään.
Kohta ei ole mitään menetettävääkään.
Kohta on paljon niitä, jotka menettävät sen vähänkin.
Mitä voi odottaa, jos ei ole mitään menetettävää, kun ne on jo viety?
Uutisia odotellessa valmistaudun sotaan, sillä sehän tässä taitaa olla tulossa.
"Si vis pacem, para bellum"
Nyrkki silmään tämän sitaatin myötä, sillä ainahan "valkoisilla" on strategia niskoittelevia "punaisia" vastaan. Palkaton pakkotyö, alkajaisiksi...
Kaikkea tuollaista paskaa ei pidä sietää.
Kiristäkää ja holhotkaa lisää, Pohjois-Korea saa ottaa pian oppia Suomen onnen kultamaasta. Ihanneyhteiskunta, joo. Ja kohtapuoliinhan ei ole mitään menetettävää, vapauskin on jo työttömiltä riistetty.
Kyllä sen tietää, mihin tämä johtaa. Helvetinmoiseen pahoinvointiyhteiskuntaan.
Ei mutta, mehän elämme jo sellaisessa...

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Hylätyn arkinen tarina.

Uutta ei tässä tarinassa liene mikään, sama touhu on jatkunut vuosikymmeniä. Lastensuojelun nimissä on tuhottu niin monta elämää ja tulevaisuutta, ettei siitä voi ilman vahvaa vihantunnetta puhua. Kerronkin tässä yhden tapauksen. (Nimet toki muutettu syyllisten suojelemiseksi) 60~70-luvun taitteissa... Juho syntyi monilapsiseen perheeseen avioerokriisin aikaan, äidillä päihderiippovuus ja isä vuorotyössä. Lapset sijoitettiin laitoksiin, kuka minnekin, epämääräisiksi ajoiksi, vailla tietoa mahdollisesta kotiinpääsystä. Välillä Juho oli isänsä luona, välillä äidillään, välillä laitoksissa. Niin kului Juhon lapsuus pallotellessa, kunnes murrosiän kynnyksellä kaiketi oli parempi laitostaa nuori mies ennen miehistymistä. Juhon saavuttaessa täysi-ikäisyyden oli edessä sangen kivinen tie. Osoite sosiaalitoimistoon ja kehotus etsiä asuntolapaikka. Laitoksen asukkina palkasta otetut pakkosäästöön laitetut varat oli sosiaaliviraston hyväksymä kasvattamo varastanut. Huonetoveriksi hän sai vanhan epileptikon, joka sai säännöllisesti kohtauksia. Juho yritti parhaansa elääkseen sellaista elämää, vuorotyötä, epileptinen kämppäkaveri ja siitä ilosta maksaa 120Mk/vrk. Huonostihan siinä kävi. Nykyään syrjäytetyksi itsensä tunteva Juho ei anna nykyiselle yhteiskunnalle arvoa. En ihmettele, jos yhteiskunta kohtelee näin lapsiaan, niin mitähän saamme odottaa tulevaisuudessa?

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kieltolaki kunniaan?

Raittiustyön nimissä on tämän maan päihdekulttuuri mädätetty holhouksenalaisten apinoiden tarpeita vastaavaksi. Muista kuin lain sallimista päihteistä tulee puhua huumeina, poikkeuksena tietenkin lääkärien määräämät kemialliset ateriankorvikkeet. Aikoinaan saatiin luotua viinakartellit ja salakuljetusringit kieltolain voimin, sehän varmasti nosti kansantalouden huippulukemiin, korpipolttoiset ja pikavenepirtu tekivät kauppansa... Historiasta varmasti osaatte etsiä esimerkkejä, toisin kuin ylväs edustajistomme. Kovin kummastuttaa jo nykyinen "09:00-21:00"-hyssäläpykämä. Jos mietoja alkoholijuomia (keskiolut yms.) saisi ympäri vuorokauden, ei olisi "vähän ennen yhdeksän paniikkia"; oluen myynti loppuu, pakko ostaa yli oikean tarpeen... Voisi ostaa sen neljä olutta ja mennä kotiinsa katsomaan telkkarista uusinnan uusintaa uusintana, sitten kun se on nähty ja petytty ties monennenko kerran, voisi ottaa pienet happihyppelyt keskiolutkaupan kautta kotiin, eikä tarvitsisi kantaa laatikkokaupalla olutta ja harmeja kotiinsa. Vaan kun ei, hyssälät kaiketi haluavat lisää ongelmia. Muutetaan sen naapuriin vaikka telttailemaan. Jälkeenjääneet sanomattomat: Niistä toisista kieltolaeista sitten erikseen, aihetta on miltei liiankin kanssa.

Kuinka somalit löysivät Suomen?

En oikein usko paikallisen Kolumbuksen kuljeksineen sattumoisin näillä nurkilla, lähin meritiekin kulkee Tanskan ja Ruotsin välistä kapeahkoa väylää pitkin. Varsin karut ja luotaantyöntävät maisemat aukeavat sen kurimuksen ohittaneille väsyneille tutkimusmatkailijan silmille. Urheat matkailijamme eivät tulleetkaan lännestä, vaan idästä, tuosta ihmeiden maasta. Silloisessa lintukodossamme eivät tavalliset veronmaksajat tienneetkään, millaisia kyynmunia päästivätkään huseeraamaan hallitukseen. Moskovasta saapuneet sikäläisessä yliopistossa opiskelevat heput hakivat täältä turvapaikkaa... Siitä asti olemme saaneet nauttia epäonnistuneista valinnoista ministeritasolla ja sitämyöten arkielämässämmekin. Mutta pääkysymys kuuluu: Kuinka helvetissä ne löysivät tänne (ottaen huomioon maan sivistystason...) ja millä ihmeen rahoilla tänne asti pääsivät? Kuka täällä oikein haluaa kansan kahtiajakoa, tämähän sitä lietsoo, tuodaan maahanmuuttajia, jotta kansalaisten viha kohdistuu niihin, eikä pääasiaan, eli kusettaviin poliitikoihin. Niin, lähtisitkö sinä jonnekin huit saatanan helvettiin, jos tulee sota ja läheiset vaarassa? Minä lähtisin, läheiset mukanani, lähimpään suht omaa kulttuuria omaavaan sivistyneeksi itseään kutsuvaan maahan. Suomi senkuin valuu sivistysvaltiosta itsensä säälittäväksi irvikuvaksi. Tässäkin on alusta asti kustu silmään, eikä päättäjillä ole muka hajuakaan? Paljon on mätää, paiseita piilossa päätösten taustalla...

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kyseenalaista säästöä eli Kohteleeko yhteiskunta omaishoitajaa reilusti?

"Kohteleeko yhteiskunta omaishoitajaa reilusti? Jokainen omaishoidettava säästää kunnille 30 000 - 50 000 euroa joka vuosi, mutta keskimääräinen omaishoidontuki on vain 416 €/kk (miinus verot). Se on vähemmän kuin toimeentulotuen perusosa! Esim. vuonna 2010 tukimaksuja maksetiin vuodessa noin 155 miljoonaa euroa eli noin 5 000 euroa per omaishoitaja vuodessa. Jos kaikki laitoshoidon tarpeessa olevat olisivat laitoksissa, lasku olisi silloin 1,2 miljardia euroa vuodessa. Arviolta yli 10.000 laitospaikkaa jää vuosittain vapaaksi omaishoitajien työpanoksen ansiosta. Omaishoidon on arvioitu tuottavan kustannussäästöä jopa noin 2 miljardia euroa vuositasolla. Omaishoidon kustannukset ovat vain kuudesosa laitoshoidon kustannuksista. Hoito vaatii kokoaikaista läsnäoloa. Työaika on siis 24 tuntia vuorokaudessa eli kolme 7,5 tunnin työvuoroa ja sen lisäksi puolitoista tuntia ylityötä. Omaishoitaja tekee siis viikossa enemmän työvuoroja kuin normaali palkansaaja kuukaudessa. Työ on hyvin stressaavaa. Jos omaishoitaja velvoitetaan hoitamaan läheistään ympäri vuorokauden 300 euron palkkiolla, on kohtuus ylitetty. Palkkion tulee olla vähintään yhtä suuri kuin Suomessa yleisesti maksettava vähimmäispalkka eli 5,55 euroa tunnilta. Jos lasketaan, että omaishoitajan tulisi saada nukkua vähintään 8 tuntia keskeytyksettä, jää työaikaa vuorokaudessa silti 16 tuntia. Nyt jos lähdetään laskemaan näistä tunneista syntyvää kuukausipalkkaa minimipalkan mukaan, tekisi se 2464 euroa. Aika kaukana ollaan siis tuon nykyisen palkkiojärjestelmän kanssa. Ja jos kunnalta sattuu loppumaan määrärahat vaikka kesäkuussa, ei omaishoitaja saa loppuvuonna latiakaan. Kunnan taloustilanteen ollessa heikompi, säästää kunnat omaishoitajien kustannuksella supistaen siihen suunnattuja määrärahoja. Kunnat kun nimittäin eivät ole velvoitettuja maksamaan omaishoidosta. Omaishoidon tuki ei olekaan mikään varma tulonlähde, jonka varaan voi laskea." ----- Kyseinen teksti ei ole omaani, mutta faktat ovat helposti tarkistettavissa. Jos yhteiskunta haluaisi todellakin säästää, niin maksamalla omaishoitajille edes kulut kattavaa korvausta kotihoidosta. Omaishoito on työtä 24/7 vailla viikonloppuvapaita tai muita lakisääteisiä etuuksia. Omaishoitaja ei saa ikälisiä tai TES:n mukaista palkkaa, ainoastaan pienen "korvauksen", josta maksetaan vero. Sillä summalla, jota omaishoitajille maksetaan kuukaudessa, olisi hoidettava puoli vuorokautta laitoksessa, ilman hoitoa ja ruokaa laiminlyötynä kauhtuneena ja kiusallisenas seinäruusuna. Näin meillä hyvinvointivaltiossa. Eduskunta laitoshoitoon ja heti! Tähän lopuksi vielä liitän täysistunnon pöytäkirjan (Laki omaishoidon tuesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta. Lakialoite)

torstai 31. tammikuuta 2013

Laki lienee kaikille sama?

Taannoin mediakohua herättänyt "Chisugate" on jäävuoren huippu järjen ulkoistamisesta yhdistyksille. Voitaneen kyseenalaistaa oikeuslaitos, jos noin hatarin perustein ja yhdistyksen toimesta ilman rikostutkintaa myöntävät kotietsinnän. Sen tarkemmin asiaan puuttumatta, oletan kotietsinnän olevan osa pakkokeinolakia, josta epäillyn rikoksen mahdollisen tuomion tulisi olla vähintään 1½ vuotta ehdotonta vankeutta? Myöskin kysyn oikeuden perään, kun kotiin hyökätään hajun vuoksi, pilataan tapetit ja tunnelma loppuiäksi. Siellä ihminen ilokseen pari kasvia kasvattaa, jottei tarvitsisi järjestäytynyttä rikollisuutta tukea ostamalla paskaa pilveä peitepoliiseilta. Tässäkin maassa on paljon mätää, ikävä kyllä kaikki poliisit eivät ole rehellisiä. Korppi katselee...