Kun ei ole mitään, ei ole myöskään mitään menetettävää.

Joskus muinoin sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Se olikin silloin joskus niihin aikoihin, jolloin yhteiskunta huolehti heikoimmistaan.
Nyt saamme lukea, kuinka mm. köyhyys periytyy sukupolvelta toiselle, kuinka tuotanto siirretään halvempiin maihin, kuinka köyhiä kuritetaan lisää.
Syyllistämällä työttömät saadaan moraalinen oikeutus kurittaa näitä yhteiskunnan loisia kovalla kädellä, jolloin uhrien kurimus vain syvenee. Jossakin vaiheessa tulee se piste, että "kurjalisto" huomaa, ettei ole enää mitään menetettävää, henkiriepukin on halpa, joten toimeen on tartuttava.
Siinä epätoivossa se halpa henkiriepu ei välttämättä ole oma, mutta kyllä välttämätön uhraus.

Nykyinen politiikka suosii juuri tällaista suuntautumista, sillä oman maan kansalaiset eivät koe tulleensa kuulluiksi poliittisissa päätöstenteoissa, joiden vaikutus on musertava suurimmalle osalle kansalaisista. ALV:n nosto, osinkoverojen laskeminen, inflaatio ja ostovoiman heikkeneminen etenkin pienituloisilta vie sen vähänkin.

Kohta ei ole mitään.
Kohta ei ole mitään menetettävääkään.
Kohta on paljon niitä, jotka menettävät sen vähänkin.
Mitä voi odottaa, jos ei ole mitään menetettävää, kun ne on jo viety?
Uutisia odotellessa valmistaudun sotaan, sillä sehän tässä taitaa olla tulossa.
"Si vis pacem, para bellum"
Nyrkki silmään tämän sitaatin myötä, sillä ainahan "valkoisilla" on strategia niskoittelevia "punaisia" vastaan. Palkaton pakkotyö, alkajaisiksi...
Kaikkea tuollaista paskaa ei pidä sietää.
Kiristäkää ja holhotkaa lisää, Pohjois-Korea saa ottaa pian oppia Suomen onnen kultamaasta. Ihanneyhteiskunta, joo. Ja kohtapuoliinhan ei ole mitään menetettävää, vapauskin on jo työttömiltä riistetty.
Kyllä sen tietää, mihin tämä johtaa. Helvetinmoiseen pahoinvointiyhteiskuntaan.
Ei mutta, mehän elämme jo sellaisessa...