8,5% palkankorotus sopivako?

Kuka tahansa työläinen olisi iloinen 8,5% palkankorotuksesta. Miksipä siis ei myös kansanedustajamme. Tosin tavallinen työläinen joutuu taistelemaan liittojen kautta EK:ta vastaan saadakseen edes inflaatiota korreloivan palkankorotuksen ja useimmiten siitäkin vielä jäädään jälkeen. Olen jo aiemmissa kirjoituksissani korostanut inflaation merkitystä "suuressa rahapelissä", jota myös maailman taloudeksi kutsutaan. Suomen on pakko kikkailla inflaatiolla, jotta valtion rahakirstu ei tyhjentyisi äärimmäisen nopeasti.

Kuitenkin takaisin aiheeseen. Kansanedustajamme päättivät jälleen nostaa korvauksiaan (Mikä on mahdottoman helppoa, koska he itse määrittelevät äänestyksellä korotuksista). Nyt kuitenkin alkoivat hitaat aivosoluni palauttamaan muistiini edellisen pääministerimme Matti Vanhasen toivomuksen nollakorotuksista kansantalouden nimissä. Hmmm... Eikö teistäkin ole outoa, miten työläisten pitäisi tyytyä 0-0,5% korotuksiin palkoissaan, kun Suomen inflaatio on 1,2% (8/2010)? Tämä tulee esiim mm. itse tilastokeskuksen sivuilta. Samaan aikaan kansanedustajat, joilla on yli kaksinkertainen tulotaso mediaaniin saavat 8,5% korotuksen omiin palkkoihinsa.

Jos ei palkankorotus vielä ole paha niin sitten lisää häkää pyttyyn. Uusi pääministerimme Mari Kiviniemi ilmoitti 29.9.2010 Ylen uutisten mukaan, että verotusta tullaan taas kiristämään. Ja mitenkö? Noh, samalla metodilla miten aina ennenkin eli välillisillä veroilla (ALV etc.), jotka lyövät isomman naulan vähävaraisten arkkuun, kuin hyvin toimeentulevien. Eli looginen yhtälö on seuraavanlainen:"Nostetaan hyvävaraisten tuloja, muttei kosketa heihin suoranaisesti koskeviin verotuksiin. Sitä vastoin otetaan rahat takaisin kaikilta tulotasosta riippumatta." Haluankin kiittää John Maynard Kaynesin oppeja, jotka on kyllä osoitettu toimimattomiksi, mutta joita suomalaiset poliitikot silti ihannoivat sokeasti.

-Ruoksaa ja Sirkushuveja

Puolueiden yhteensulautuminen

Vanhassa suomalaisessa puoluejärjestelmässä oli järkeä. Eri puolueet ajoivat eri tahojen asiaa. Kokoomus oli rikkaiden puolue, keskusta maanviljelijöiden, demarit duunareiden jne. Nykyään näyttää vahvasti siltä, että puolueiden ajamat asiat ovat yhtäläisiä keskenään. Tämä prosessi alkoi oikeastaan kylmän sodan loputtua tai viimeistään suuressa suomalaisessa pankkikriisissä 1990-luvun alussa.

Hallitus toisensa jälkeen (Vaikka valtapuolueet ovat lähes joka kerta vaihtuneet) on ajanut samankaltaista politiikkaa. Rikkaille lisää rahaa ja pois se köyhiltä. Metodina on käytetty pelkkää keppiä yläkerrasta. EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) onkin onnistunut tehtävässään Suomessa harvinaisen hyvin. Ensin tapettiin TUPO, jotta yhtiöt voisivat toimia ominpäin ilman valtiollista kontrollia. Tämän jälkeen alkoi työläisten riisto vasta kunnolla. Vuokrafirmoja syntyy, kuin sieniä sateella (Tämä koska vuokraavan yhtiön ei tarvitse huolehtia vuokratyöläisen oikeuksista samalla tavalla kuin omien työntekijöidensä), eikä vakituisista työsuhteista ole hajuakaan.

Viimeisimpänä yhteensulautumisen ilmentymänä pidän Anni Sinnemäen (vihr.) ilmoitusta yleisestä vuokrien korotuksista energiapolitiikan takia (Vihreät istuvat hallituksessa). Vihreiden, joita on pidetty liberaalina kansanpuolueena onkin tehnyt Väyryset ja hypännyt näköjään kokoomuksen kelkkaan (Pelottavaa). Näköjään nykyään ainoita vaihtoehtopuolueita yhteensulautumistrendiä vastaan ovat Vasemmisto sekä Perussuomalaiset. Ensi vaaleista tuleekin tämän takia mielenkiintoinen, kun yksikään valtapuolue ei voi lobata itseään überpaljon vaalirahasotkujen takia.

Tietysti tiedän jo nyt sen vaalin tuloksen... Kolme suurta menestyvät (Onhan suurin osa Suomen kansasta kuitenkin valtiovaltaa pelkäävää laumaa). Kuitenkin epäilen sekä vasemmiston että Perussuomalaisten menestyvän tällä kertaa yllättävän hyvin. Toisaalta oppositiosta on aina ollut hyvä huudella. Aika jää nähtäväksi.

- Ruoskaa ja sirkushuveja