Kuka tahansa työläinen olisi iloinen 8,5% palkankorotuksesta. Miksipä siis ei myös kansanedustajamme. Tosin tavallinen työläinen joutuu taistelemaan liittojen kautta EK:ta vastaan saadakseen edes inflaatiota korreloivan palkankorotuksen ja useimmiten siitäkin vielä jäädään jälkeen. Olen jo aiemmissa kirjoituksissani korostanut inflaation merkitystä "suuressa rahapelissä", jota myös maailman taloudeksi kutsutaan. Suomen on pakko kikkailla inflaatiolla, jotta valtion rahakirstu ei tyhjentyisi äärimmäisen nopeasti.
Kuitenkin takaisin aiheeseen. Kansanedustajamme päättivät jälleen nostaa korvauksiaan (Mikä on mahdottoman helppoa, koska he itse määrittelevät äänestyksellä korotuksista). Nyt kuitenkin alkoivat hitaat aivosoluni palauttamaan muistiini edellisen pääministerimme Matti Vanhasen toivomuksen nollakorotuksista kansantalouden nimissä. Hmmm... Eikö teistäkin ole outoa, miten työläisten pitäisi tyytyä 0-0,5% korotuksiin palkoissaan, kun Suomen inflaatio on 1,2% (8/2010)? Tämä tulee esiim mm. itse tilastokeskuksen sivuilta. Samaan aikaan kansanedustajat, joilla on yli kaksinkertainen tulotaso mediaaniin saavat 8,5% korotuksen omiin palkkoihinsa.
Jos ei palkankorotus vielä ole paha niin sitten lisää häkää pyttyyn. Uusi pääministerimme Mari Kiviniemi ilmoitti 29.9.2010 Ylen uutisten mukaan, että verotusta tullaan taas kiristämään. Ja mitenkö? Noh, samalla metodilla miten aina ennenkin eli välillisillä veroilla (ALV etc.), jotka lyövät isomman naulan vähävaraisten arkkuun, kuin hyvin toimeentulevien. Eli looginen yhtälö on seuraavanlainen:"Nostetaan hyvävaraisten tuloja, muttei kosketa heihin suoranaisesti koskeviin verotuksiin. Sitä vastoin otetaan rahat takaisin kaikilta tulotasosta riippumatta." Haluankin kiittää John Maynard Kaynesin oppeja, jotka on kyllä osoitettu toimimattomiksi, mutta joita suomalaiset poliitikot silti ihannoivat sokeasti.
-Ruoksaa ja Sirkushuveja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentoinnista.